Hurr, purr.

Rakkausrakkaus, tilasin juuri (uskokaa tai älkää) elämäni ensimmäiset ihan-oikea-korko-korkokengät. Ei siis sellaisia, joita olen tähän mennessä käyttänyt, joissa on joko a) minimaalinen, tuskin havaittava (siis pieni ja errrittäin matala) korko, tai b) korko on hieman korkeampi kuin edellisissä, mutta se on kiilakorko. Kiilakoroissa ei mielestäni ole mitään vikaa, hienoja ovat nekin, ja niillä on tuntuvasti helpompi kävellä kuin "oikeilla" koroilla. Suomeksi sanottuna en siis osaa, ollenkaan/laisinkaan/yhtään valitsemieluinensana, kävellä korkokengillä (paitsi nyt niillä kiilakorollisilla).

Lopultakin, ihmeellisessä, kausittain kulkevassa nyt-haluan-olla-naisellinen-puuskassani tilasin

nämä ihanuudet. Kyllä, ne ovat punaiset, ja kyllä, niissä on tuotetietojen mukaan 12 cm mittaiset korot. Eivätkähän nuo mitenkään kamalan korkeilta näytä, ainakaan kuvassa... Luultavasti järkytyn silti saadessani kengät ensimmäistä kertaa kätösiini.

Lähitulevaisuus kertonee, opinko (ikinä....) kävelemään korkeilla, ei-kiilakoroilla. Toivotaan kaikki yhdessä myönteistä vastausta, sillä se toisi luultavasti suurempaa kenkävarastoa myös minulle, ikuiselle " kesällä minulle riittää yhdet tennarit, parit ballerinat, yhdet hienommat kengät ja ennenkaikkea kunnpparit, talvella riittää yhdet kengät!"-tyypille.

Seuraava postaus voisi käsitellä koko kenkävarastoni, joka nyt naisellisuuspuuskassa tuntuu harmittavan pieneltä, as postauskaan ei olisi pitkä, mitä joku satunnainen lukija on tästä asiasta mieltä? (Minulla kun ei luultavasti mitään vakilukijoita olekaan.)