Otsikonkin mukaan, tuskaista on. Ei, terveydentila on hyvä, niin minulla, ukolla kuin Ökölläkin.

Minulla vain on (taas kerran) kamala hiuskriisi, en tiedä yhtään mitä tälle päälle voisi tehdä, varsinkaan, kun yritän tekemiseni miettiä siltäkin kantilta, että keväällä se sama pää tulee luultavasti olemaan myös valmistujaisissani, eli sen hiuksien tulisi jotenkin natsata sekä valmistujaismekkoon, että sitten kampaukseltaan siihen että sen lakinkin ajattelin ostaa.. Eli ei mitään ihananihania hiushärvelinutturoita päälaelle.. Voisin itseasiassa väkertää tästä jonkinsortin "menneisyyteni hiukset"-tyylisen postauksen.

Syntyessäni minulla oli mustat, lyhyet hiukset (Taisi ne oikeasti olla ihan tummanruskeat, mutta mustilta ne on kuvissa näyttäneet, eli mustat ne on olleet!). Siitä ne, luonnollisesti, kasvoivat, ja toki vaalenivatkin, ja ala-asteen luokkakuvista näkee aika hyvin miten kehitys on kulkenut; eskarissa hiukset oli n. olkapäille, ehkä samaa pituusluokkaa kuin ne ovat tällä hetkellä. Ykkösluokalla hieman pidemmät, ja ihanan söpösti jotenkin kiinni takana, etuhiuksetkin oli äiti leikannut. Kakkosluokan kuvassa hiukset olivat jo puoleen selkään, ja käherretty loiville kiharoille, spaissarihuuman aikoihin.

Kolmosella sitten halusinkin, syystä jota en itsekään tiedä, polkkatukan, ja sellainen minulle leikattiin. Hyi kamala, itsellä ellottaa katsoa kuvaa. Paha mieli/olo voi johtua toki myös siitä, että kolmannella luokalla lihoin, paljon. Ja tottakai, minua siitä myös kiusattiin. Polkkatukka saa leikkaustyylinsä ansiosta pääni näyttämään entistä pallommalta, ja sitä kautta minut myös muutenkin entistä lihavammalta. Ei sillä, että vieläkään mikään keijukainen olisin.

Kolmoselta 7. luokalle hiusteni pituus vaihteli korkeintaan olkapääpituisista polkkatukkaan ja takaisin, päätyen siihen, kun 7. luokalla sain ensimmäisen kerran luvan värjätä hiukseni jollain muulla värillä, kuin äitin hiusväripakkauksen jämillä (joista tehtiin aina vain raitoja, vihasin sitä, kun en saanut hiuksiani värjätä kokonaan, "kun kaikki muutkin saavat!"). Noh, 7. luokalla olin vielä etsimässä "sitä oikeaa tyyliä" (etsin sitä edelleen), ja olin silloin siinä ah-niin-ihanassa teiniwannabegoottihevari-vaiheessa, joka luultavasti ainakin suurimmalla osaa nuorista tulee joskus.

Onneksi se meni ohi.

Kuitenkin, vanhemmilta (pitkään sitä saikin vinkua) saadulla luvalla, värjäsin hiukseni, yllätysyllätys, mustaksi. Eikä se ollut edes mustanmusta, vaan sinimusta. Arvaahan sen mitä siitä tuli. Aluksi väri oli hyvä, mutta haalistui ajan myötä (n. 2 viikossa) harmahtavanruskeaksi sekamelskaksi. Muistan vieläkin, kun joskus 9. luokalla (saatoin toki olla ammattikoulun ensimmäiselläkin) olin mummolassa, ja katselin vanhoja kuvia... Löysin kuvan, jossa joku mustatukkainen, kalpea (joskin kalpeus johtui päiväkausien sisälläolosta, ja koska mummolassa on aina kuuma, kalpeuden tilalle oli tullut "ihana" pinkki puna, joka kieli siitä että kuvassa olevalla tytöllä todellakin oli kuuma) tyttö istui mummolan lattialla, melkein samassa kohdassa kuin itse istuin kuvia katsellessani. Kysyin mummolta ja äidiltä, kuka tyttö kuvassa oikein on, kun en ole häntä koskaan ennen mummolassa nähnyt... ... Voitte arvata kuinka pitkän, kummastuneen katseen äiti ja mummo vaihtoivat, ennenkuin mummo katsoi minua suoraan silmiin kysyvällä ilmeellä, ja äiti kysyi, enkö tunnista itseäni. Katsoin kuvaa, järkyttyneenä.

Näistä "vanhoista" ajoista ei kuvamateriaalia löydy, ehkä valitettavastikin. Vanhimmat kuvat joita kykenen löytämään on otettu juuri, kun olin aloittanut (tai aloittamassa) 8. luokan.

Kuva on otettu suvun mökiltä, jolla olin kaverin kanssa viettämässä iltaa. Leikkautin siis olalleyltävät, tummanruskeat (joiksi ne olivat jo mustista/harmaista vaalenneet), likaiset-rasvaiset-elottomat hiukseni lyhyeksi, ja samalla värjäytin ne blondiksi. Säväytykseksi punainen raita etuhiuksiin. Aluksi oli tarkoituksena vetää koko pää samalla punaisella, mutta jotenkin, en tiedä miten, äiti sai minut ylipuhuttua kyseisestä päätöksestä. Onneksi. Tottakai etuhiusten punainen raita haaleni, sekin n. 2 viikossa, porkkananoranssiksi, ja siitä vaaleten katosi miltei kokonaan, ennenkuin kävin värjäyttämässä (ja samalla leikkauttamassa jo ylipitkää kuontaloani, kyseinen kampaaja "pilasi" hiukseni. Pyysin lyhentämään takaa n. 3 senttiä, ja edestä vain hieman. Lopputuloksena osa etuhiuksistani oli 2 cm mittaisia, sivuilta hiukset olivat n. 10 cm mittaisia ja takaa paljon pitemmät kuin olisin halunnut. Tietysti jokaiselle määre "vain hieman" voi tarkoittaa eri asioita, mutta olen kampaajalle silti ikuisesti katkera, ja oli muuten viimeinen kerta että kyseisen rouvan kampaamon palveluita käytin) ne uudelleen. Tämä tapahtui joulukuussa. Sen jälkeen hiuksilleni tehtiin kampaamossa jotain vasta seuraavana kesänä, juuri ennen konfirmaatiota.

Kuva on otettu ennen hiusten leikkausta ja uudelleenvärjäystä. Rippikuvassa minulla oli jälleen lyhyet blondit hiukset (samaan tapaan kuin ylläolevaa edeltäneessä kuvassa), sillä erolla, että etuhiusten punainen raita olikin kirkkaan-myrkynvihreä, mikäli joku väriselitykseni tästä käsittää. Värin näkee kyllä eräästä myöhemmästäkin kuvasta, nimittäin ysin päättäjäisten kuvasta:

Kuvassa vihreä näyttää hieman haaleammalta kuin mitä se oikeasti olikaan, kyseessä siis ihan oikeasti kirkas vihreä. Tämäkin väri, sekin valitettavasti, haalistui kyllä nopeasti;

Kuvat, molemmat, on samalta kesältä, joskus heinäkuun alussa kuvattu, eikä vihreää näy enää juuri ollenkaan. Tässä vaiheessa tuli sitten se "vau,rastat"-kausi, ja aloinkin kasvattaa/väkertää itselleni rastoja: 

Kuva on huono, rakeinen, eikä siitä saa juuri selvää, ainoastaan sen, että kyllä, se on otettu webkameralla (sama tausta kuin ylemmässäkin) ja että kyllä, kyllä siellä jonkinkaltaisia pötkylöitä (ei, ne eivät ole vain rasvaisia hiussuortuvia) näkyy naaman päällä. Huomatkaa myös puna-kelta-vihreä-musta-puuhelmet, ja "rastapipo"-tyylinen neulehattu päässä, jossa toki myös oli puna-kelta-vihreä raitakuvio. Aivan, hurahdin oikeasti.

Seuraavassa kuvassa (ja kyllä, taas sama tausta, minulla ei ollut tuolloin muuta kameraa kuin webkamera... ;_; ) päähän on ympätty jo muutama villasta pyörittelemäni huovutettu "rasta", joilla sain kaipaamaani lisäpituutta orpoihin lockseihini. Huomatkaa hassu sykerömäinen nuttura oikealla puolen niskaa, joka oli itseasiassa yllättävän helppo tehdä, ja sen takia yleisin "kampaukseni" jota tuolloin käytin. Ihan oikeasti, huovutin nuo rastat, ja sitten ompelin ne omiin rastoihini kiinni - villalangalla. :D

Hieman räjähtäneen näköisenä, mutta hiukset ensimmäistä kertaa melkein vuoteen värjättyinä.Alemman kuvan värit pitää, ainakin melko hyvin, paikkansa, eli hiukset olivat sellaiset sekavanpunaruskeat. Tietenkin blondia hiusta vielä näkyi nuiden villarastojen yläosassa ja kiinnityksessä, kun väriä ei sinne uskallettua laittaa lainkaan, ettei vain villalocksien vihreys värjäydy. Ja kyllä, minulla on outo nenä, vino.

Jos edellisissä kuvissa oli vielä kevät, (mainittakoon muuten, että tuona keväänä päässäni kerkesivät vierailla mm. pinkit (ja kyllä, vaikka itse kovasti taistelin vastaan kaikkien mielipidettä kuitulocksieni pinkkiydestä, olen nykyisin ensimmäisenä myöntämässä että joo, oli ne pinkit sittennii. Valitettavasti surkuhupaisista pinkeistä lockseistani ei ole tallentunut minkäänlaista muistoa yhtään mihinkään.), mustat ja turkoosit kuitulocksit, joista yksi turkoosi on nähtävissä tuossa ylläolevassa kesäkuvassakin. Liekö unohtunut päähän.), tässä kuvassa sitten onkin jo paljon kesäisempi tunnelma. Ja hiukseni ovat, ehkä hieman huonosti värjättynä, mustat. Tai ainakin tosi, tosi tummanruskeat, paikoin näkyy vielä läikkiä edellisestä kuparinpunertavaruskeastakin. Tässä vaiheessa olin jo heittänyt unhoon niin vihreästä villasta huovutetut rastat, kuin kuitulocksitkin, joista jo aikaisemmin mainitsin, ja aloin itseasiassa olla tyytyväinen hiusteni (tai siis rastojeni) omaan pituuteen.

Kyllä ne kuidut (ainoastaan ne mustat ja turkoosit, pinkit unohdin suosiolla) kuitenkin vielä paluun teki minun rastoihin, kerran:

Vain vähän tämän kuvan ottamisen jälkeen tein hurjan tempun, ja päätin luopua rastoista kokonaan. Osittain senkin takia, että edessä oli 3 päivää kestävä (kyllä, minulle oli kauhea ajatus olla kolmekin päivää pääsemättä pesemään itseäni, saatika hiuksiani, nykyisin saatan (ällöttää kyllä kertoa tällaista, enkä tiedä kenellä kiinnostaa) olla viisikin päivää käymättä suihkussa, ihan vain siksi ettei ole aikaa iltaisin, eikä enää yöllä (23 jälkeen siis) kehtaa mennä suihkuun, "käyn sitten huomenna") reissu melomaan (tiedossa siis hikeä) luokan kanssa (onneksi hankkiuduin rastoista eroon, 3 päivän aikana meloimme muistaakseni yli 40 km (tai ainakin jotain siihen suuntaan) ja niistä 40 kilometristä viimeisenä päivänä jäljellä oli n. 4 km. Kuinka "yllättävää", 2 ensimmäistä päivää satoi. Melkein taukoamatta. Oli kokoajan kosteaa. Voin kuvitella, millaisen hajun olisin rastoineni puolijoukkuetelttaan (jossa suurin osa luokastamme nukkui, niin tytöt kuin pojatkin) illalla kömpiessäni, luultavasti jotain märän koiran ja lampaan sekoitusta muistuttavan. Vieläkin yllättävämpää, kolmantena aamuna saimme herätä ihanan kirkkaaseen auringonpaisteeseen), mutta osittain senkin takia, että aloin jo kyllästyä rastoihin, ja kaivata pitkiä, sileitä hiuksia. Niitä toivoisin edelleen. Kuitenkin, after dreadlocks;

Olin siis hyvinkin poikatukkainen, ja erittäin pitkästä aikaa minulla oli päässäni vain oma, oikea, värini. Senkin kyllä värjäsin pian takaisin mustaksi;

Tästä kuvasta eteenpäin olenkin taas yrittänyt kasvattaa hiuksiani, ja niistä(kään) ajoista ei paljoa ole kuvia. Tässä ehkä muutama hiusten kasvua (ja otsiksen kanssa pallottelua) parhaiten kuvaava;

(Vapun kunniaksi nakkasin kuidutki hetkeksi takaste päähän)

Viimeisin kuva on 18-vuotissyntymäpäiviltäni, kuvan nimikkeeksi kelpaisi esimerkiksi "minä selvinpäin meikkaamassa, kuvaaja oli kännissä ja vessan peili likainen". Hiusteni punaiseen väriin antoi inspiraation muuten Petri Nygårdin biisi (silloin oli vasta tullut, ja sitähän kuunneltiin, voi pojat että sitä kuunneltiin!), tai enemmänkin biisin osanen.

Pää edelleen punainen, mutta massu kasvaneena edellisestä kuvasta, keilaamassa ihan, ihan viimesillään, tais olla 16.4.2010, ja 17.4.2010 oli laskettu aika :)

Tukka sekasin, oranssinruskeaksi punaisesta haalistuneena, mutta oikeasti onnellisena. Ökö melkeen-2-kk

Ja tästä eteenpäin voin jälleen kertoa hiusteni tarinaa sanoin, sillä tuosta seuraavan "hiuskuvan" olette jo nähneet (mikäli kuva siellä ekassa postauksessa vielä näkyy), ja sen uudempia minulla ei taida kamalasti ollakaan. Olen kuitenkin vaihtanut hiusten värin punaisesta takaisin mustaksi, ja viimeksi kun olen värjännyt (n. 1 kk sitten), värjäsin, tai värjättiin, nää tummanruskealla värillä. Vaan mustat näistä tuli silti, ja mustat nämä on edelleen.

Tää on aika pitkä postaus.