Kaikki kynnellekykeneväiset ja kiinnostuneet, osallistukaa arvontaan! :)

Katsotaan sainko kuvan toimimaan linkkinä, ellen (tai ellei kuvalinkki-linkkikuva toimi muuten vaan), klikkaile itsesi arvontasivulle just tästä! :)

Tämä pääsi pitkästä aikaa askartelemaanpaskartelemaan korttiloisia (lähinnä jaksoi alkaa), nimittäin kummipojalla ja poijan isosiukulla oli synttärit (itseasiassa eilen, luulin että tänään, joten meidän vierailu ajoittuu sitten huomiselle.. Kuulostaako hankalalta? :D) ja tottakai lapsille piti tehdä kortit, toinen täyttää vuoden ja toinen neljä vuotta.

Kummipojan kortissa yritetty jonkinlaista toisintoa sammakkolammesta, liekö sitten onnistunut. Päätin myös heittää vesilintua ajatuksella (jonka joku minulle joskus on ilmaissut, en muista kuka), että syntymäpäiväkortteihin (ja muihinkin "virallisiin" onnittelu- sun muihin kortteihin) tulisi kirjoittaa aina kaunolla / hienolla käsialalla, ja kirjoittelinkin korttiin sen sijaan omasta mielestäni hienolla, enemmän pojalle sopivalla "fontilla". Kortin sisältä löytyy (hah, olin laiska) ihan vain tylsä runonpätkä.

Siukun korttiin sitten "sai" käyttää pinkkiä (itsehän en väristä perusta, mutta tytöt tykkää :) ), ja onpa sinne päässyt sitten eksymään esimerkki meikäläisen surkeasta kaunostakin (kun tytön korttiin mielestäni kauno sopii hyvinkin :D). Kortin sisältä löytyy, taas, runo, joka sentään tällä kertaa sopii kortissa olevaan Nalle 3D-väkerrykseen (vai mikälie tuo nyt onkaan nimeltään, sellaisilla "tarratyynyillä" kasattu hieman kolmiulotteisen oloinen kuva _valitse aihe tähän_:sta/stä).

Kuvat eivät ole kamalan hyviä. Anteeksi.

Päivittelytahtini on aika surkea, toisaalta, viime aikoina minulla ei ole kauheasti ollutkaan mitään päiviteltävää (enkä ole jaksanut, olen laiska =) ). Olenhan minä tietysti käynyt kirppareilla, mutta sieltä ei ole tarttunut mukaan juuri muuta, kuin pari nahkapalaa eri projekteihin, ja ylisuuri kukonaskelkuvioinen villatakki lämmittämään (oikeasti, sen aika surkean näköinen, joten en taida edes jaksaa ottaa siitä kuvaa). Sain myös yhden hameen (ei-kellohame) valmiiksi (ja toisen, kellohameen, melkein valmiiksi, ennekuin ompelukone alkoi _taas_ kenkkuilla), mutta kuvia taidan hameista ottaa vasta viimeistelyn (ja sen että molemmat ovat valmiita) jälkeen. Myöskään pipa (Wurm, löytyy tästä postauksesta) ei ole edistynyt senttiäkään viime viikkojen aikana. Laihdutuskuuri sen sijaan on alkanut, pyörä ilmestynyt pihalle lopultakin siinä kunnossa että sitä voi käyttää, eli loppusyksy kulunee tiukan pyöräilyreenin tahtiin, jos sitä pääsisi ylimääräisestä eroon :)

Ei, vaikka otsikosta voisi niin päätellä, minä en ole ollut lomalla. Porukat kylläkin, joten pakkailtiin auto ja muutettiin "ainakin viikoksi" kotipaikalleni koiravahdeiksi, ettei sessut kuole nälkään. Paikka sijaitsee ukon mielestä keskellä-ei-mitään, minun mielestä siellä pääsee rauhoittumaan, ja Ökön mielestä se vain on aivan-ihanan-mahtavan-hieno-paikka-jossa-voi-juosta-ja-riehua-ja-huutaa-ja-on-tilaa-ja-pääsee-uimaan-ja-saa-olla-ulkona-KOIWA. Tylsäähän siellä on, siitä ei pääse mihinkään, mutta mm. näillä on tullut viimeisen viikon aikana itseä viihdytettyä:

mm. näillä. Monopolia on tullut pelattua ahkerasti, jostain syystä minä vein jokaisessa pelissä voiton. Ratkoin myös eräästä mekosta ärsyttävät olkaimet pois, joskin nyt pitää kehitellä jokin toinen systeemi pitämään mekkoa ylhäällä.. Kuvasta voi (erittäin) tarkkanäköiset bongata myös pitsapohjien reseptin, on muuten oikeasti hyvä ohje. Eli pitsaakin on leivottu.

Leipomisesta päästäänkin seuraavan kuvan sisältöön:

sillä leivoin myös mutakakkua, jonka ohjeen osoitetta en muista, jostain kotikokki.net:istä taisin sen yhdistellä monestakin ohjeesta. Ja hyvä tuli, kuten kuvasta näkyy. Huolestuttavinta tuossa hyvyydessä on ehkä se, että meitä oli talossa 3, joista yksi ei ikänsä puolesta vielä äidin luvalla saa syödä herkkuja, ja toinen on "en-syö-kun-se-on-raakaa-taikinaa-kuitenkin"-syndroomainen, joten kukakohan sen koko kakkusen sitten on yksinään syönyt siihen pisteeseen, että kun lopulta muistaa ottaa kuvan (myös siksi, että saa hehkutettua kuinka hienon retro kakkukupu äiteen varastoista löytyi, ja kuinka sen aikoo varmasti vielä jotenkin suostutella itselleen) kakusta, sitä on enää yksi pala jäljellä.. :D

Tekemisenpuute ei ole ainakaan itselläni päässyt iskemään, milloin en ole Ökön (tai Sintin) kanssa pihalla juoksemassa, ruokkimassa tai hoitamassa muuten porukoiden koiria, leipomassa (tai syömässä) jotain, pelaamassa tai vaikkapa lukemassa, kudoin itselleni kauan To-Do-listallani seikkaillutta Wurmia. Tietysti pipa on "muutaman" kerran pudottanut silmukkansa tai sotkeutunut jotenkin muuten, onhan paikalla kuitenkin erittäin vilkas lapsi, joka tuntee ihmeellistä halua heitellä asioita, ja vielä vilkkaampi koira, joka muuten vain diggailee napata leikeissään matkanvarrelta mukaan milloin mitäkin, myös minun kutomuksiani.

Tekemistä ei ole puuttunut myöskään Ököltä (eikä Sintiltä):

Pelaillaan pleikkarilla, lupaa ohjaimen koskemiseen ei todellakaan ole. (Älkää huomatko Pringles-purkkia taustalla, ei toki ole tullut syötä hirmuisia määriä sipsiä sunmuita herkkuja tuolla ollessa.. Syöminen vain on niin kivaa?)

Mennään koiranhäkkiin YHDESSÄ <3

Yritetään varastaa äidin puhelin, kun se pöljä räpsii jatkuvasti kuviaan.

Ja lopulta Sintti kaivautumassa keittiön kaappien alle, isäni kun oli fiksuna miehenä säilönyt sinne koiranmakkaroita... :D

Eli loppupeleissä ainut, jolla oli tylsää, oli ukko. Eikä silläkään varmasti oikeasti niin kamalan tylsää ole ollut, hyvin sekin on tuntunut viihtyvän :)

Nyt olemme, hetkellisesti, käymässä kotonakotona. Asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että tiesin H&M:n paketin tulleen. Eikä myöskään sillä, että tiesin myös Nelly:ltä tilaamieni Rakkauskenkien saapuneen postiin. Valitettava tosiasia iski aika lujasti naamalle, kun kokeilin kenkiä, ja ne olivat kokoa liian suuret. Miksi olen aina olettanut jalkani koon olevan nimenomaan 40-41, riippuen kengästä ja valmistajasta, mutta nyt saankin, vasta nyt, huomata, että jos todellisuudessa laitan kokoa 40 olevan korkokengän, ihanan rakkauskengän, jalkaani, se lenksuu siinä auttamattomasti ja tippuu pois jos yritän kävellä. Ei muuta kuin Nelly:n paketti bumerangina takaisin, ja äkkiä tilaamaan uudet kengät kokoa pienempänä, enkä, kiitos Nellyn ihanan expressvaihdon, joudu odottelemaan ensin montaa viikkoa, että palautukseni käsitellään, ja vielä sen jälkeen odotella uutta kenkäparia saapuvaksi <3

Palattuamme "korpeen" (paluu siis tapahtuu tänään, itseasiassa muutaman tunnin sisään mikäli aion saada Nelly:n palautuspaketin postiin siten, että se lähtee liikkeelle vielä tänään) ajattelin jatkaa leivontalinjaa, mutta tälläkertaa suunnittelin pysytteleväni jossain hieman "terveellisemmässä" vaihtoehdossa ja leipoa kampanisuja/torttuja, miten kukanenkin nyt niitä tykkää kutsua. Ukko ei edelleenkään kamalasti leivonnaisia syö, mutta hänen tädillään on kuulemma jokin torttuohje, joita myös ukko suostuu syömään. Tämä ohje pitäisi siis saada hankittua, jotta pääsisin leipomaan sellaisia juttujuttusia, joita söisi joku muukin, kuin minä.

Vaikka sinänsä, siihenpä se muka-terveellinen linja kaatuukin, kun ajattelin tehdä myös ihan-oikeaa-chilikaakaota.. :D

Aikomaani kellohametta en ole vielä saanut aloitettuakaan, saatika rusettivyötä, mutta ajattelin pakata mukaan lisää kankaita sunmuuta, joista voin sitten askarrellapaskarrella tai ommellapommella uusia juttujuttusia itselleni. Ja ai niin, suurista kalastushaaveistani huolimatta unohdin lähtiessämme mato-ongen tänne kotiin, itseasiassa eteisen naulakkoon. Tämäkin virhe pitänee korjata.

(H&M:n paketista saapui Ökölle paita, ukolle 1 valkoinen t-paita ja 1 musta wife-beater ja itselleni 1 keltavalkoinen pitkä toppi, luomivärejä ja tällainen jännähkö leopardikuvioitu mekkonen. Luulin mekon kuvioa hieman erilaiseksi, ehkä hieman pienemmäksi ja tummemmaksi, mutta menee tämä näinkin, itseasiassa tämä on yllättävän kiva näin!)

Rakkauskenkiä odotellessa

Takana hyvin hieno päivä, sain kaverin houkuteltua mukaan käymään kaapuntilla markkinoilla. Markkinat taas osoittautuivat, yllätysyllätys, aivan yhtä turhiksi ja tyhjiksi kuin viimeisen 2 vuoden aikana muutenkin, eli kojuja ei ollut juuri ollenkaan, ja ne kojut, joita löytyi, eivät sitten omanneet mitään laisinkaan kiinnostavaa. Markkinoiden petettyä meidät, suuntasimme kirppiskierrokselle (hurjaan 2 kirppariin joilla tässä kaupungissa kannattaa käydä), ja se osoittautui, niin minulle, kuin kaverillekin, kohtalaisen tuottoisaksi:

Kaveri löysi itselleen hienot "mummotossut", sellaiset ruskeat "Reinokuvioidut" mutta "Ainomalliset", sillä erotuksella että tossuissa ei Ainoissa olevaa valkeaa "kääntöreunusta" ollut laisinkaan, ja tupsu oli enemmänkin karvainen kuin tuollainen villapompula. Hienot kuitenkin, ja jos minulla ei olisi niin kamalan suuri jalka, olisin ostanut tossut itse (tai siis minun jalassanihan ei ollut mitään vikaa, tossun koko ja kaverin jalka nyt vain sattuivat kohtaamaan toisensa paremmin molempien ollessa lähempänä kokoa 37,5, verrattuna minun 39-40 jalkaani.. Kateellinen, minäkö?). Löytöihin kuului myös takki, jonka molemmat mielsivät heti joko salapoliisitouhuihin tai itsensäpaljasteluun, sellainen harmaanvihertävä pitkähkö trenssi, josta saa hyvän (ja nätin!) kevät/kesä/syystakin pienellä fiksauksella (as helmaa hieman lyhyemmäksi, niin päästään eroon itsensäpaljasteluviboista, ja hieman muotolaskoksia, sillä takki näytti liian suurelta pienikokoisen kaverin päällä).

Itselleni löysin ensimmäiseltä kirpparilta tämän Reflex:in pitkän, punaisen neuletopin/liivin/mekon, joka suorastaan kirkui tulla juuri minun ostamakseni (jotain etuakin siitä, että itseltä löytyy muotoa paljon, ja kaverilta väh. 1 koko vähemmän).

Toiselta kirpparilta löytyikin sitten hieman enemmän tavaraa, nimittäin

Tummanvihreä pikkulaukku, joka sopi loistavasti tänään käyttämiini tummanvihreisiin sukkahousuihin. Laukun läpässä olevassa "kultaisessa" lätkässä lukee P.T. Design, ja pienellä googlettamisella selvisi, että, toisinkuin ehdin jo toivoa, laukku ei ole mikään huippulöytö joltain vanhalta suunnittelijalta, vaan ilmeisesti ihan tavallinen liikelahjayrityksen valmistama laukku. Ei se mitään, tykkään siitä silti <3

Kankaat tulevaan rusettivyöhön (punainen, ajattelin matkia koko höskän väreineen päivineen Oh Molly!-blogista, koska vyö vain yksinkertaisesti on niin hieno. + Uskoisin että tuosta punaisesta kankaasta jää vielä johonkin muuhunkin projektiin, sillä se on jonkun vanha, suurikokoinen suorakaiteenmuotoinen pöytäliina.. :D). Kellohameeseen taas tulisi tuo mustavihreäsininen "ihmekuvio", joka kauempaa katsottuna näyttää itseasiassa melkeinpä jossain vaiheessa (reggae-aikoina) suuressa suosiossani kylpeneeltä nk. hamppukuviolta, mutta joka lähempää tarkasteltuna onkin

jonkinsortin sorsia, joilla on vihreä ruumis ja sininen pää, ja vielä pienempänä yksityiskohtana tuollaisia sinisessä varressa kasvavia ruskeita osmankäämejä(?).

Löysin kirpparilta myös kirjan, jonka olen jo joskus aikoinaan omistanut, mutta joka erossa jäi sitten exälle, ja jonka kuva saa kertoa enemmän kuin tuhat sanaa:

Eikä tästä sen enempää kerrotakaan. Kiids.

Kirpparikierrokselta kotiutuessa kävin vielä kirjastossa lainailemassa kirjoja, ja silmiin sattui Joka tyypin kaavakirja II, ja tottakai se sitten lähti mukaan ääntäkin nopeammin, senverta usea henkilö sitä (ilmeisesti ykkösosaa, mutta eikös 2 ole aivan yhtä hyvä?) on minulle suositellut. Mukaan lähti myös jonkinsortin nostalgiahalusta lastenkirjaosastolta (kyllä...) Grimmin satukirja, Kaislikossa suhisee ja Hyppelihiiri Myökki-pyökki-metsässä. Viimeisin edellämainituista on kuulemma lapsena ollut suurin suosikkini, eikä ilman vähintään yhtä lukua kuulematta ole päässyt ikinä nukkumaan, ja kokonaisuudessaan kirja on luettu kuulemma reippaasti useampaankin kertaan.

Kirjastokäynnin jälkeen eksyin vielä kauppaan ostamaan tortilla-ainekset, ja kotiin tultua siirsin tortillavastuun kiltisti ukolle, kun itse aloin syömään Ökön kanssa pilttiä (voi että, muistan edelleen että ennen synnytystä ajattelin tekeväni kaikki lapseni ruoat itse, "pääseehän niin halvemmalla, ja on se lapsellekin parempi niin!"-perusteella, ja kun jälkeenpäin ajattelen asiaa, olen tainnut tehdä Ökölle ruokaa öh.. Muutaman kerran. Muuten on aina syöty pilttiä, edes asiaa sen kummemmin miettimättä. Illalla tietysti iltapuuro, ja aamulla aamupuuro, mutta kuitenkin), ja kun Ökö lopulta sai syötyä, siirryinkin kiltisti olohuoneeseen syömään sillä aikaa valmistuneita tortilloja, ja katsomaan Jason Stathamin uusinta leffaa, The Mechanic:ia. Erittäin hieno, mukavan toiminnantäyteinen elokuva, ja täytyy myöntää että onhan se Statham nyt komea! Ihan oikeasti, mielellään sitä katsoo! :D Leffasta löytyi myös ihanan-mukavan-hellyttävän-sekopäinen uusi lempibiisi, josta postauksen nimikin sai inspiraationsa :)

Päivän asuun kuuluivat jo aiemminkin mainitsemani tummanvihreät sukkahousut, jaloissa punaiset ballerinat, punainen pitkä toppi/mekko (yksinkertaisesti kokoa liian suurena ostettu toppi) ja topin päällä, kiitos turhan viileän lämpötilan ulkona (n. +9 astetta), musta lepakkohihainen villapaita ja päässä tuollainen punainen, valkopilkullinen öh, öh, kangas-rautalankahäkkyräjuttunen, jonka saa kivasti solmulle päälaelle. Päivän asusta en tunnetusti, edelleenkään, osaa ottaa sen kummempia kuvia, kun itselaukaisimen kanssa temppuilu on minun kömpelyydelläni ja poseeraustaidoillani aina tuhoontuomittua, jopa katastrofaalista, mutta jonkinsortin pärstäkerroinkuvaa (lähinnä esitelläkseni tuota solmuhärpäkettä, se on oikeesti tosi kiva!) sain sentään otettua hyvinkin teinimäisesti, hieman alaviistoon:

miksihän ilmeeni on noin epätoivoinen? o_O

Ja ai niin! Leivoin eilen muffinseja. Nimesin ne übersuklaamuffineiksi, koska ne takertuvat kitalakeen syödessä, ellei samalla juo jotain (mieluiten kahvia tai kylmää maitoa). Ohjeessa kehotettiin käyttämään 1 dl kaakaojauhetta, ja kaakaojauheella ilmeisesti tarkoitettiin ihan tavallista kaakaojauhetta. Minä käytin tummaa kaakaojauhetta, reilulla kädellä. Lisäsin joukkoon myös taloussuklaan palasia. Ne ovat oikeasti erittäin suklaisia.

ja kuvasta pääteltynä ehkä hieman epämuodostuneitakin? Onneksi se ei haittaa makua <3

Hurr, purr.

Rakkausrakkaus, tilasin juuri (uskokaa tai älkää) elämäni ensimmäiset ihan-oikea-korko-korkokengät. Ei siis sellaisia, joita olen tähän mennessä käyttänyt, joissa on joko a) minimaalinen, tuskin havaittava (siis pieni ja errrittäin matala) korko, tai b) korko on hieman korkeampi kuin edellisissä, mutta se on kiilakorko. Kiilakoroissa ei mielestäni ole mitään vikaa, hienoja ovat nekin, ja niillä on tuntuvasti helpompi kävellä kuin "oikeilla" koroilla. Suomeksi sanottuna en siis osaa, ollenkaan/laisinkaan/yhtään valitsemieluinensana, kävellä korkokengillä (paitsi nyt niillä kiilakorollisilla).

Lopultakin, ihmeellisessä, kausittain kulkevassa nyt-haluan-olla-naisellinen-puuskassani tilasin

nämä ihanuudet. Kyllä, ne ovat punaiset, ja kyllä, niissä on tuotetietojen mukaan 12 cm mittaiset korot. Eivätkähän nuo mitenkään kamalan korkeilta näytä, ainakaan kuvassa... Luultavasti järkytyn silti saadessani kengät ensimmäistä kertaa kätösiini.

Lähitulevaisuus kertonee, opinko (ikinä....) kävelemään korkeilla, ei-kiilakoroilla. Toivotaan kaikki yhdessä myönteistä vastausta, sillä se toisi luultavasti suurempaa kenkävarastoa myös minulle, ikuiselle " kesällä minulle riittää yhdet tennarit, parit ballerinat, yhdet hienommat kengät ja ennenkaikkea kunnpparit, talvella riittää yhdet kengät!"-tyypille.

Seuraava postaus voisi käsitellä koko kenkävarastoni, joka nyt naisellisuuspuuskassa tuntuu harmittavan pieneltä, as postauskaan ei olisi pitkä, mitä joku satunnainen lukija on tästä asiasta mieltä? (Minulla kun ei luultavasti mitään vakilukijoita olekaan.)

kuva täältä

P.S. Vahingossa saatoin ehkä pienestisievästi leikkiä blogipohjalla, ja minähän tunnetusti olen niin kamalansuurinörtti että tiedän asioista jotain -> nyt, ainakin väliaikaisesti, blogipohjana saa luvan toimia tällainen ihan perusjuttujuttunen. Kiids.

'

Tällaisilla siellä herkuteltiin, lohivoileipäkakku ja kylmäsavuhirvikakku äiteen tekemiä, samoin "ässäkeksit" (eli kuvan oikeassa alakulmassa näkyvät keksit joissa on kanelia päällä), muut keksit ihan ostettuja, ja suklaakakun tein itse, Kinuskikissan mehevän suklaakakkupohjan ohjeella (www.kinuskikissa.fi/meheva-suklaakakkupohja/) ja ohjeet täytteisiin löytyivät myös samasta blogista, sitruunatäyte täällä; www.kinuskikissa.fi/ ja suklaatäyte täällä; www.kinuskikissa.fi/helppo-ja-hyva-suklaatayte/. Suklaatäytteeseen käytin puolet Brunbergin tummaa suklaata ja puolet Maraboun Daim-suklaata, sitruunatäytteeseen lisäsin vielä hieman Lemon Curdia tuomaan lisää "potkua", ja veriappelsiinijugurtin korvasin Sunnuntain sitruunatuorejuustovalmisteella, joka sattui löytymään kaupasta (yllätys) ihan siitä Sunnuntain vaniljatuorejuustovalmisteen vierestä. Kakkuun päälle vielä tummalla kaakaolla "maustettu" kermavaahto, ja hyvää tuli! :)

Jostain syystä en osaa noita linkkejä laittaa (edelleenkään) niin "hienosti", kuin ne muissa blogeissa yleensä ovat.

Kakun leikkaaminen tuotti jopa hieman ongelmia mehevyytensä ansiosta, asiaan toki saattoi vaikuttaa leikkaajan hienoinen humalatila, mutta eihän me siitä välitetä, eihän?

Nyt on yks etappi elämästä saavutettu, valmistuin matkailupalveluiden tuottajaksi.

Nyt se sitten on ohi, valitettavasti!

Sain paljastuspaketin perjantaina suoraan postilaatikkoon, enkä päässyt postaamaan asiasta sillä vietimme viikonlopun vanhempieni luona Lapinrajan toisella puolen :)

Paketti sisälsi kaksi kerää kerää ihanaa Takkatuli Puroa, Prymin puikkomitta (jonka olen aikonut itsekin miljoonat kerrat ostaa, mutta en vain ole saanut aikaiseksi, nimim. "miten niin minulla on kaikki puikot, ilman pussejaan tai mitään kokomerkintöjä, samassa purkissa?"), pakkaus Prymin parsinneuloja, sini-vihreä-musta-valkoinen rannekoru ja kerä luonnonvalkoista, pehmoista Novitan Alpaca Luxusta. Paketti oli kääritty hyvin (hyvin!) tiukasti ensin mainoslehtisten sisään, ja sitten vielä tuohon lahjapussukkaan, ja meni siinä tovi jos toinenkin että sain sen auki. 

SNY:ni siis, nyt lopulta, paljasti itsensä, ja minulle paketteja on lähetellyt Omppu blogista omppu-pomppu.blogspot.com/ :) En missään vaiheessa osannut sanoa, kuka minun SNY:ni on, joten kierros oli siltä(kin!) osin onnistunut. Kiitoksia sinulle, olit erittäin ihana (ja osaava) SNY, jonka paketeista ei puuttunut yllätyksellisyyttä, ja uusia ideoitakin sain, uusien lankojen myötä, toteutettavaksi, kunhan taas joudan tarttumaan kutimiin, nyt aika menee vielä siivoillessa ja omia valmistujaisia puuhaillessa :)

Pitkällisten kääntelemisien ja vääntelemisien jälkeen onnistuin löytämään aikaa (ja jaksamista) istua tähän koneelle ihan kunnolla, ja päädyin kirjoittelemaan tännekin.

Valmistuminen häämöttää jo silmissä ihan todellisenakin, enää ei ole mitään muuta jäljellä kuin itse päättäjäiset, joissa sitten saa laittaa sen lakin päähänsä, ja kauanodotetun lappunivaskan kouransilmään.

Meän perheen elämään on (taas) tullu uusi koiruli, tällä kertaa 1,5-vuotias tyttönen, bichon frisé Cindy, jota tuttavallisemmin Sintiksi (kyllä, Sintti) kutsutaan. Sintti on suoraansanoen ylivilkas tapaus, joka jaksaisi riehua vaikka koko päivän, jos vain löytyisi joku, joka jaksaa riehua mukana.

Sintti on myös ehta isin tyttö, joka istuu sohvan käsinojalla odottamassa (yli 2 tuntia) että isi tulee kotiin pelaamasta jalkapalloa, eikä sitä tältä vartiopaikalta saa houkuteltua pois mikään muu, kuin herkut tai se, että koira itse käy tarkistamassa ikkunan viereltä, josko isi olisikin tuolla käytävässä piilossa.

"Pisoni" on trimmattava koira, jota tulee trimmata jopa n. kuukauden välein, mikäli haluaa turkin pysyvän hyvässä kunnossa. Onneksi tätini, jonka kennelistä Sinttikin on kotoisin, tekee trimmit, ja minä voin (yrittää) opetella katsomalla, niin ei tarvitse alkaa maksamaan hurjia summia koiran trimmauksesta jossain muualla. Sintin kanssa olisi tarkoitus alkaa käydä myös näyttelyissä, kunhan neiti saadaan koulutettua siihen pisteeseen, että sen kanssa voi sellaiseen lähteä :)

Neulomisen saralla on nyt kevään myötä ollut hiljaisempaa, aikaa on vienyt opiskelu, kodinhoito (tai ainakin sen hoitamisen suunnittelu) sekä "hiljalleen" paljastuvassa luonnossa liikkuminen.

Kirpparillakin olen ehtinyt (kerran.....) käydä, ja olisi pitänyt käydä aiemminkin. Olen monta kuukautta hakemalla hakenut itselleni

1. punaista patella-vyötä

2. jotain pienempää käsilaukkua kuin tuo valtava veska joka minulla jo on (vastauksena tarpeeseen löytyi tämä ihana kukonaskel-kuvioinen laukku, pinssi kylläkin oma myöhempi lisäys)

3. jotain tummaa, mutta ei mustaa eikä PLO-kuvioitua ("palestiinahuivi"), suurta kolmiohuivia. (kuva siis vain huivin kuviosta, pohjaväri on tummanruskea ja sama kukkakuviohärsellys löytyy jokaisesta huivin kulmasta :) )

Ja arvatkaas, kun kaikki kolme löytyivät yhdeltä ja samalta kirpparilta (ja vieläpä juuri siltä kirpparilta, jota suurin osa paikallisista pitää yleensä sinä huonompilaatuisena vaihtoehtona), ja maksoivat yhteensä, mukaan luettuna vielä suuri "bambumatto" terassille (josta listää myöhemmin jossain toisessa postauksessa), 4 e. Rakastan kirppareita <3

Mainitsin aikaisemmin luonnosta, ja siirryn siihen jälleen, kävin ystäväni Lurtsin kanssa muutama viikonloppu taaksepäin yöpymässä Jyrävällä, Siilasmajassa;

Jyrävä on 9 metriä korkea vesiputous Kitkajoessa. Siilasmaja on autiotupa, joka sijaitsee suoraan vastapäätä putousta, Jyrävän suvannon edustalla.

Illan tullessa nuotiopaikkamme läheisyydessä palloili tällainenkin pariskunta :)

Nähtävästi yöllä oli ollut pakkasta, sillä vielä illalla kallioseinässä (joka on Siilasmajan toisella puolen) valui vesi, aamulla siinä oli jäätä.

Nokipannukahvit aamukahvina nuotiolla, onko parempaa? <3

Ja jatkaakseni luontoaiheella, mainitsenpa että viime perjantaina tuli käytyä luokan kanssa Oulussa erämessuilla, ja tarttuihan sieltä minullekin jotain matkaa, nimittäin pitkän aikaa hankintalistalla kummitellut mato-onki.

Eilen oli sitten onkiloisen ensimmäinen testaus, ja hyvinhän sillä kalaa sai, kunhan löysi oikean paikan.

Ainut vika olikin sitten siinä, että 5:stä saamastani kalasta 4 oli särkiä, ja se 5. sitten tuo pieni ahven.. Mutta kalaa sain kuitenkin!

Ja koska en tykkää kovin montaa asiaa tehdä yksikseni, vaan kaverin kanssa on aina hauskempaa, mukana menossa jälleen Lurtsi, jonka saaliiseen kuului apauttiarallaa 2 kg painava säynävä, 1 siika ja 1 ahven.

Lurtsi ja Lurtsin siika

Lurtsi ja Lurtsin ahven

Säynävästä ei kuvaa ole, sille sattui pienoinen tapaturma. Lurtsin väsyneestä ilmeestä ei kannata myöskään välittää, kello oli paljon, tai tarkemmin sanottuna erittäin vähän. Yöllähän (ja sateella) kala parhaiten syö :)